Kenelle sote tehdään?

Eivät mene jakeluun viimeisimmän sote-esityksen tarjoamat parannukset. Tarjolla on poliittinen sote. Tarjolla on kontrollia lisäävä ja etäännyttävä hallintohimmeli, jonka suuruusluokka on sellainen, että hirvittää. Tarjolla on hallintoa ja ohjaamista, lisää ahdinkoa kunnille ja edelleen niiden kasvun ja kehittymisen hidastamista. Tärkein asia tuntuu olevan maakuntahallinnon luominen ja lisää vaaleja.

Tärkeämpää olisi puhua ihmisten arjesta, nyt jo toimivien käytäntöjen hyödyntämisestä jatkossa koko yhteiskunnassa sekä jo toimivien mallien kehittämisestä.

Tarjolla ei kuitenkaan nyt ole sote, jossa palveluiden tasa-arvoinen saatavuus tai parantaminen toteutuisi. Ei sellainen sote, jossa ihminen, kunta ja sen asukkaat olisivat uudistuksen lähtökohta. Ei myöskään sote, jossa kustannustehokkuus ja laadukkaat palvelut olisivat tavoitteena. Saatikka, että ihmisen oikeus ja vastuu vaikuttaa ja valita lisääntyisi. Valinnanvapaus, mihin se hävisi?

Kuntien kykyyn kehittää ja hoitaa omat palvelut on luotettava. Kunnissa asuu viisaus siitäkin, mitä sen asukkaat tarvitsevat ja miten palveluita on kehitettävä.

Tukea ja ohjausta tarvitaan, mutta mitä kauemmas hallinto ja ohjaus viedään, sen pienemmäksi tulee yksilön kokemus vaikuttamismahdollisuudesta ja käytännössä myös palveluiden saatavuus heikkenee. Tämä on nähtävissä nyt jo monen ison kaupungin kohdalla.

Kunta muodostuu asukkaistaan, siksi sote on uudistettava ihminen edellä, kuntalähtöisesti.

Suomessa on kuntia ja kaupunkeja, joissa homma toimii, joissa on kehitetty palveluita, joissa yhteistyö julkisen ja yksityisen sektorin välillä sujuu. Palveluita tarjotaan sujuvasti ja ihmiset saavat apua, jonot hoidetaan.

Julkisen sektorin järjestämisvastuussa on kuitenkin nähtävissä myös porsaanreikiä. Aina omat palvelut eivät tuo parasta hoitotulosta tai säästöä vaan päinvastoin.

Tästä syystä myös erityisosaaminen ja yksityinen sektori on hyödynnettävä, munat kannattaa laittaa siihen koriin, josta tulee tulosta. Aihe, johon toivon kovasti tutkimusta ja vaikuttavuuden seurantaa, jotta on mahdollista päästä soten kannalta keskeisiin tavoitteisiin eli tasa-arvoon, laatuun ja tuloksiin.

Sote-alan ammattilaisena, yrittäjänä, kuntapäättäjänä en millään osaa olla toiveikas tämän nyt tarjolla olevan uudistuksen suhteen.

En löydä tästä ehdotuksesta ihmistä, perhettä, en asiakaslähtöisyyttä, en apua kuntien ahdinkoon.

Olen kolmekymmentä vuotta kohdannut ihmisiä vaikeissa paikoissa, sairastumisen, kuoleman ja kriisien äärellä. Olen saanut olla jakamassa niin epätoivon kuin toipumisen hetkiä, surua, hätää ja iloa. Niissä hetkissä ei ole muuta kuin ihminen ja koko elämän raadollisuus tai ihanuus.

Tästä näkökulmasta uskallan väittää, että ellei ihminen näy sotessa, se ei täytä tarkoitustaan. Tässä Suomen ja maailman tilanteessa kaiken tekemisen, myös soten, on tähdättävä lähemmäs ihmistä, ei kauemmas.

Sote on tehtävä ihmiselle.