Vastuu veloista on kannettava hallituksessakin

Hallituksen budjettiriihen myötä Suomen velkaantuminen on räjähtämässä käsiin. Parin vuoden aikana velkaa otetaan likimain 30 miljardia euroa, jolloin valtion velka kasvaa ennätykselliseen noin 135 miljardiin euroon.

Summa on niin valtava, että sitä on vaikea pienen ihmisen käsittää. Selvää on kuitenkin se, että maksajina olemme minä ja sinä sekä suomalaiset jälkeemme. Työikäisiin suhteutettuna oma osuuteni tulee huitomaan joissain kymmenissä tuhansissa euroissa.

Urakkaa tietenkin helpottaisi, jos vastapainoksi olisi hallituksen toimesta tehty edes muutama todellinen työllisyyttä ja valtion maksukykyä parantava poliittinen päätös. Hallitus päätyi kuitenkin kestävyystiekarttoihin ja uusiin selvityksiin, vähän sälytettiin vastuuta myös työmarkkinoille.

Budjettiriihi on lopputulos valtaapitävien kyvyttömyydestä tehdä vaikeita päätöksiä. Hallituspuolueet eivät hevillä luovu mieliteoistaan ja koronan varjolla on voitu pitää piikkiä auki neuvotteluiden loppuun saakka.

Ainoastaan keskusta on ollut hallituksen selvin häviäjä, mutta yrittää silti pyristellä mukana ja selitellä aikaansaannoksia parhain päin. Turpeen osalta saavutettiin ’’torjuntavoitto’’, nykyinen velanotto on ’’välttämätöntä’’, työllisyystoimet ovat ’’tulossa’’ ja niin edelleen.

Lieneekö sattumaa, että valtion velanotto ja keskustan kannatus menevät yks’yhteen: viimeisin gallup osoitti keskustalle 10,8 prosentin kannatuksen ja hallituksen budjettiriihi päätyi niin ikään 10,8 miljardin euron lisävelkaan.

Otan veronmaksajana keskustan roolin raskaasti erityisesti siksi, että vielä vuosi sitten luulin puolueen pitävän vasemmistohallituksen talouspolitiikan aisoissa. Pian ilmeni, että keskusta onkin vain yksi katoava tumma sävy kirkkaanpunaisessa muurissa. Sipilä ja seuraajat ovat nyt kirjaimellisesti ’’out’’.

Ei passaa kiistää, etteikö minulle kuntapäättäjänä kuntien tukipaketti olisi mieluinen asia. Ilon pilaa kuitenkin tietoisuus siitä, että samalla kuntien tehtävät ja kuluerät kasvavat esimerkiksi oppivelvollisuuden laajenemisen myötä.

Velan lisäksi ei tulisi keksiä uusia pysyviä menoja rahan tuhlaamiseksi, vaan uusia tuloja velan hoitamiseksi. Hallitus on valinnut tien, jossa vastuu velasta kannetaan raskaimman kautta, mutta jonka kantajaksi hallitus tuskin kykenee tai edes haluaa.