Koronan varjolla

Suomessa on meneillään kolmen ”peen” alasajo-ohjelma. Koronaepidemian varjossa ja varjolla alas ajetaan perusoikeuksia, peruspalveluja, parlamentarismia. Ja kaiken huippuna taloudesta ja tulevien sukupolvien velkataakasta piittaamatta otetaan lisää velkaa.

Tämän seurauksena meillä voi jatkossa olla nöyrä kansa, palvelut keskittävä ja torso sotejärjestelmä, yksi byrokratiaa lisäävä kallis julkishallinnon porras lisää, kuntien talousvaikeuksien vuoksi heikentyneet peruspalvelut sekä korkeampi oppivelvollisuusikä, mikä omalta osaltaan heikentää varhaisempien vaiheiden peruspalvelujen saatuutta ja laatua. Kaiken kruunaa heikko eduskunta ja kestämättömäksi paisunut valtion velka.

Tässä muutama perustelu:

Koronaepidemia on vakava asia monesta näkökulmasta. Se on terveys-, talous- ja sosiaalipolittiinen asia, mutta myös eettinen. Epidemian vakavuutta ei pidä vähätellä yhtään, mutta poikkeusolojen aikanakin on noudatettava lakia ja kunnioitettava ihmisen perusoikeuksia, kuten yhdenvertaisuutta, henkilökohtaista vapautta sekä liikkumis- ja kokoontumisvapautta.

Hallitus antoi 16.3. yli 70-vuotiaille lakiin perustumattoman toimintaohjeen, jolla velvoitetaan yli 70-vuotiaat pysymään erillään kontakteista muiden ihmisten kanssa. Kyseessä olivat ns. karanteenia vastaavat olosuhteet.

Hallitus ja ministeriöt eivät tarkistaneet toimintaohjeen ja velvoittamisen laillisuuspohjaa, eivätkä käyttäneet tiedotuksessaan riittävää huolellisuutta, jottei synny vääriä tulkintoja asiasta. Ongelmaa ei myöskään korjattu tarpeeksi ajoissa, sillä vasta toukokuun puolen välin jälkeen annettiin uudet ohjeet.

Kuntien taloudella on vahva yhteys peruspalveluihin, ja järjestäminen on kuntien vastuulla. Kuntatalous on ollut pitkään vaikeuksissa ja koronaepidemia vielä pahentaa sitä. Samanaikaisesti hoitovelka kasvaa ja monien matalan kynnyksen palvelujen, kuten mielenterveyspalvelujen tarve lisääntyy.

Soteuudistus tarvitaan. On luotava sellainen järjestelmä, jossa sosiaali- ja terveyspalvelut sekä perus- ja erikoispalvelut integroidaan palvelujen käyttäjän kokonaisvaltaiseksi auttamiseksi. Sen sijaan emme tarvitse lisää hallintoa.

Tässä tilanteessa ei pidä myöskään sälyttää yhtään uutta tehtävää kunnille. Esimerkiksi kaikki koulutukseen liikenevät resurssit on pantava lasten ja nuorten varhaisiin vuosiin, varhaiskasvatukseen, esiopetukseen, peruskouluun ja nivelvaiheisiin, ja lisättävä ammatillisessa koulutuksessa lähiopetusta.

Oppivelvollisuuden pidentäminen on tässä tilanteessa vastuutonta ja sen lisäksi myös täysin tarpeeton.

Parlamentarismi tarkoittaa, että Suomen kansan valitsemat edustajat loppu viimeksi päättävät asioista. Hallitus on eduskunnan luottamuksen varassa.

Nyt eduskunnassa on entisestään rajattu puheoikeutta ja sovittu montako edustajaa äänestyksissä saa olla paikalla. Hallituksen esitykset esitellään rajoitetulla ajalla, eikä esityksistä pysty kysymään, koska debattikeskustelut eivät ole käytössä. Perusteluja esityksille valiokunnissa tehtävää päätöksentekoa varten joudutaan pyytämään jopa oikeuskanslerin kautta.