Lasinen lapsuus tulee kalliiksi – apu on taattava kaikille

Suomessa on arvioitu, että 70 000 lasta ja nuorta kasvaa tälläkin hetkellä päihdeperheessä. Siis joka kymmenes lapsi joutuu sopeutumaan päihdeperheen vääristyneeseen tunneilmastoon ja toimintamalleihin. Työssäni tarkastelen päihdetilannetta läheltä. Uskon päihdeperheissä kasvavien määrän olevan suurempi samoin kuin alkoholismia ja muita riippuvuuksia sairastavien määrän. Käsillä oleva korona-aika ei tätä tilannetta helpota. Lasten ja nuorten pahoinvointi lisääntyy ja täten myös avun tarve.

Päihdeperheessä varttuminen on aikuisten lasten kirjallisuudessa määritelty oivallisesti alkoholistiseksi tai muuksi toimintahäiriöksi, joka vaikuttaa jokaiseen perheenjäseneen. Puhutaan perheen toimintahäiriöstä, jonka vaikutukset ulottuvat niin ruumiiseen, mieleen kuin henkeen.  Numeroina tämä tarkoittaa, että ihmiselämän ensimmäisten 18:sta vuoden aikana päihdeperheessä, tai muulla tavoin toimintahäiriöisessä perheessä, kasvavalla on 6570 päivää, 160 000 tuntia ja 72 vuodenaikaa omaksua selviytymiskoodit, mukautua rooliin, haavoittua, traumatisoitua, rakentaa muurit, mennä rikki, jokaisella elämän osa-alueella. On aikaa kasvaa elämää suorittavaksi, tehopakkaukseksi, salakavalasti viiniä tissuttelevaksi aikuiseksi yhtä hyvin, kuin epävarmaksi syrjäytyväksi nuoreksi, jolla päihteet saattavat helposti olla vaihtoehto pahanolon turruttamiseksi ja samalla salakavala portti omaan päihderiippuvuuteen.

Edellä mainitusta jokainen pystyy varmasti kuvittelemaan seuraukset. Seuraukset, jotka olivat olemassa jo ennen koronaa, tuntuivat ja näkyivät. Kuuluivat puheissa, huolena niin koulunkäymisen, syrjäytymisen kuin lastensuojelun työmäärän valtavana kasvuna. Mitä sitten on konkreettisesti tehty ja muutettu, millaisia välineitä ja hoitoa on tarjottu?

Nyt jos koskaan maamme tarvitsee kiireesti päihdehuoltolain uudistuksen.  Päihdehuoltolain, jonka päivitys on kerta toisensa jälkeen jäänyt muiden asioiden jalkoihin. Päihdehuoltolain, jossa on valtavasti päivitettävää, yhtenä suurimpana kohteena perheen ja läheisten hoitomahdollisuus.

Päihdeperheiden kanssa työskentelevänä perheterapeuttina on arkeani kuulla, nähdä ja verevästi kokea ne tuhot, mitä koko perheelle aiheutuu alkoholismin jyllätessä, niin päihderiippuvaiselle kuin perheen lapsille ja nuorille.

Tällä hetkellä laki ei huomioi, eikä mahdollista hoitoa alkoholistien aikuisten lasten kokemuksen mukaan. Perhekeskeinen hoito ei toteudu vaan taipumuksena on irrottaa lapsen oireilu perheestä, hakea selitystä muualta. Näin haaskataan aikaa, terveyttä ja verovaroja.

Meidän on jo aika Suomessakin uskoa, että päihdeperheessä sairastuvat kaikki. Jokaiselle on tarjottava apua.

Samoin on uskottava ja hyväksyttävä, että uskomattoman monen suomalaisen pahoinvointi ja vaikeudet elämässä, oppimisvaikeudet sekä syrjäytyminen liittyvät usein lasiseen lapsuuteen, perheen toimintahäiriöön. Ja huomatkaa, että usein ulkoisesti kaikki näyttäisi olevan kunnossa.

Sisällä on se kasvava pahaolo, joka on saattaa rampauttaa koko ihmiselämän.  Yhteiskunnallamme ei ole tähän varaa.