Lompakon paksuus ei saa määrittää kenenkään koulupolkua

Suomi on pieni maa, jossa kenenkään lahjakkuutta eikä tulevaisuuden työpanosta ole varaa menettää. Siksi koulutuksesta aiheutuvat kustannukset eivät saa muodostua opintojen esteeksi. Kokoomus haluaakin varmistaa, että jokaisella on mahdollisuus kouluttautua varallisuudesta riippumatta aina tohtoriksi asti. Mutta tämä onnistuu vain tekemällä perusta niin vahvaksi, että siitä voi jatkaa niin pitkälle kuin tahto kullakin riittää. Koronan jälkeisessä maailmassa koulutus tulee olemaan vielä entistäkin tärkeämpää. Osaaminen ja työllistyminen on hyvinvoinnin perusta.

Peruskoulumme päättää kuitenkin joka vuosi jopa 6000 nuorta ilman riittäviä kirjallisia ja matemaattisia valmiuksia. Taustalla on usein myös muita ongelmia. Monet oppilaat kohtaavat esimerkiksi oppimisvaikeuksia ja mielenterveyden haasteita. Tämä aiheuttaa vakavan syrjäytymisuhan. Siksi on tärkeää, että lapset ja nuoret saavat monipuolista tukea ja kannustusta silloin, kun he sitä tarvitsevat.

Edellä todetun vuoksi oppivelvollisuuden laajentaminen ei mielestäni sellaisenaan ole riittävä ratkaisu niihin ongelmiin, joiden vuoksi nuori on vaarassa jäädä vaille toisen asteen tutkintoa. Toimenpiteitä olisikin kohdistettava erityisesti niille, jotka ovat vaarassa luovuttaa, pudota ja jäädä syrjään. Tämän vuoksi kannattaisi vielä miettiä onko hallitusohjelmassa oleva oppivelvollisuuden pidentäminen oikea toimenpide juuri nyt, kun ottaa huomioon uudistukselle asetettavat tavoitteet sekä ajankohdan koronan heikentämässä taloustilanteessa. On vaikea ajatus, että kuntien velvoitteita entisestään lisättäisiin.  Kuntaliiton laskelmien mukaan kustannukset tulevat olemaan n. 150 Me/vuosi. Voisiko nämä varat tässä vaiheessa kohdentaa monipuolisemmin, vahvistamaan koulutuspolun alkupäätä varhaiskasvatuksesta aina jatko-opintojen perustaan?

Tuolla rahalla voitaisiin saada lopputulokseen nähden paljon muuta hyvää. Kokoomus haluaisi kohdentaa varoja mieluummin sinne, missä rahoista on ilmeistä puutetta, kuten esim. oppimisen tukeen ja opinto-ohjaukseen. Tällä hetkellä oppilas- ja opiskelijahuoltolain toimeenpano kouluissa ontuu. Oppilaat ja opiskelijat eivät saa lain mukaisia palveluita ja epäselvät ohjeet vaikeuttavat moniammatillista yhteistyötä. Oppilaiden ongelmat tänä päivänä ovat moninaisia: on oppimisvaikeuksia, keskittymisvaikeuksia, mielenterveysongelmia ja sosiaalisia haasteita. Eikö näihin ongelmiin kannattaisi tarjota räätälöityjä ja riittävän tuen palveluita jokaiselle, asuinpaikkakunnasta riippumatta.

Myös opinto-ohjaukseen on panostettava nykyistä enemmän. Koulutuksen keskeyttämisen yhtenä suurimpana syynä ovat väärät alanvalinnat, joiden ehkäisemiseksi on panostettava. Peruskoulusta siirtymisen toiselle asteelle tulisi lisäksi olla nykyistä joustavampi. On pystyttävä huomioimaan oppilaiden yksilölliset tarpeet ja annettava tukea ja ohjausta oikea-aikaisesti. Silloin luodaan pohja riittävälle itsetunnolle koulussa pärjäämiseen ja viihtymiseen. Kokoomuksen ajatus on, että Perusopetuslakia muutetaan siten, että jokaisella peruskoululla olisi jälkiohjausvelvoite perusopetuksen päättävien oppilaiden osalta. On järkevämpää, että nuorelle tutut aikuiset, opinto-ohjaajat, ovat niitä, jotka varmistavat, että jatko toiselle asteelle toteutuu jokaisen oppilaan osalta. Jälkiohjausmallissa henkilöllä, joka ei ole saanut jatko-opiskelupaikkaa tutkintoon johtavassa koulutuksessa, on oikeus saada opintoihin hakeutumiseen ja urasuunnitelmiin liittyvää ohjausta oppimäärän suorittamisvuotta seuraavan vuoden aikana.

Suomen tärkein tavoite on, että jokainen nuori saa laadukkaasta varhaiskasvatuksesta ja perusopetuksesta riittävät tiedot ja taidot sekä oppimisen ilon, jotka kantavat vähintään toisen asteen tutkinnon suorittamiseen ja siitä työelämään. Toisen asteen koulutus on varmistettava jokaiselle nuorelle ratkomalla koulutuksen esteitä ja lisäämällä yksilöllistä tukea.