Liikunta- ja kulttuuriyhdistysten vuosien työ turvattava koronakriisissä

Olemme saaneet lukea viime aikoina kulttuurin ja liikunnan alalla toimivien paikallisten toimijoiden ja yhdistysten ahdingosta koronaepidemian vuoksi.

Suomessa on tuhansia upeita seuroja, joiden toimijoiden arvokas vapaaehtoistyö kannattelee tällä hetkellä merkittävältä osin suomalaisten, erityisesti lasten ja nuoren liikkumista ja harrastamista. On hälyttävää, että moni seura kamppailee rahoituksen puutteesta samalla, kun päivittäinen liikkumisemme vähenee. Samaan aikaan myös seurojen vapaaehtoisten käsiparien määrät ovat vähentyneet. Yhdistysten ja seurojen rooli palveluntuotantoverkostossa on merkittävä ja useat kunnat nostavat seurojen ja yhdistysten roolin myös tärkeäksi kuntastrategiassaan. Teot tilanteen parantamiseksi jäävät kuitenkin harmillisen heikoiksi. Seurojen tärkeä rooli tulisi huomioida nykyistä paremmin myös kuntien budjetoinnissa.

Liikuntaharrastuksiin ja liikkumisen edistämiseen sekä kulttuurilliseen yhdistystoimintaan tulisikin kyetä kanavoimaan merkittävästi enemmän resursseja. Vapaaehtoisvoimin pyöritettävät seurat pystyisivät olemaan tässä asiassa merkittävässä roolissa paikallisesti joka pitäjässä. Vain resurssit puuttuvat. Senteillä ei muuteta toimintakulttuuria, lisäsatsaus tulisi olla miljoonissa euroissa ja se tulee tehdä laajalla rintamalla. Tämä jos mikä on asia, joka meidän päättäjien tulee ottaa vakavasti.

Laskujen mukaan liikkumattomuus aiheuttaa yhteiskunnalle jopa seitsemän miljardin euron vuosittaisen kustannuksen (UKK-instituutti, 2018). On suuri riski, että nuoren työikäisen aikuisväestön kuntotaso romahtaa seuraavaan sukupolveen. Tämä, jos mikä on merkittävä sisäinen uhka Suomelle.

Liikunnallisen kotikasvatuksen lisäksi harrastamisen mahdollisuuksia tulee lisätä ja osallistumisen kynnystä madaltaa koko Suomessa. Mielekäs harrastustoiminta on samalla mitä parhainta syrjäytymisen- ja mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyä. Yksin jääminen ja yksinäisyyden tunne on kamalinta, mitä nyky-yhteiskunnassa nuorelle voi tapahtua. Kaikilla meillä ei ole vahvaa tukiverkostoa ympärillään. Harrastamisen kautta syntyvät sosiaaliset verkostot ovatkin monelle nuorelle, mutta myös aikuiselle ne tärkeimmät tukiverkostot. Tämä on korostunut etenkin nyt vallitsevan tilanteen aikana.

Esimerkiksi Vaasassa suorien avustuksien kokonais-summa on vuonna 2020 n. 167 700e liikuntaseuroille. Kunnat ovat suurimmalle osalle seuroista ainoa ulkopuolinen rahoittaja. Tämän seikan vuoksi kuntien rooli yhdistysten tulevaisuuden turvaamiseksi on merkittävä.

Tulen jättämään liittyen Vaasan kaupunginvaltuustolle kesäkuun kokouksessa aloitteen liikunta- ja kulttuuriyhdistysten vuosittaisen avustusmäärärahan nykytason korottamisesta.  Etenkin vallitsevan tilanteen aikana meidän tulee jokaisessa kunnassa kiinnittää huomiota seurojemme tilanteeseen ja resursoida seuroille kanavoitavaa avustusmäärärahaa. Tässä meidän tulee toimia yli puoluerajojen seurojemme tulevaisuuden turvaamiseksi.

Lisätietoja:

Kategoriat: Blogi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *