Kohti uutta auringonnousua?

Koronaviruksen aiheuttamasta poikkeustilasta on tullut jo osa arkipäivää. Virus on levinnyt kaikkialle maapallolla ja samalla herättänyt valtiot ja asukkaat uudenlaisen ajattelun äärelle. Monien maiden varautuminen tämänkaltaisen viruksen hoitamiseen on osoittautunut varsin heikoksi. Varmuusvarastot ovat olemattomat tai vanhentuneet, Suomi ei tee tässä poikkeusta. Samalla pitkään jatkunut kansainvälistyminen ja eri maiden välinen yhteistyö on saanut ison särön. Jokainen pelaa nyt omaan pussiinsa. Yhtäkkiä rajat sulkeutuvat ja kansainvälisyys onkin uhka.

Euroopan unioni on pahasti jäljessä yhteisen eurooppalaisen linjauksen ja strategian luomisessa. Vielä hetki sitten kohtuullisen sopuisat Euroopan unionin jäsenmaat taistelevat nyt keskenään samoista suojavarusteista.  Luottamuksen ja yhteistyön rakentaminen uudelleen koronaviruksen jälkeen on työlästä. Paljon pitää Euroopan unionin petrata, että se palauttaa uskottavuutensa yhteisten asioiden hoitajana. Vasta kriisitilanteessa mitataan

Euroopan unionin päätöksenteon kyvykkyys. Me tarvitsemme eurooppalaista yhteistyötä koronan jälkeenkin.

Yksittäiset ihmiset ovat uudelleenjärjestäneet omat arvonsa.  Yksinkertaisista asioista on jälleen tullut tärkeitä, kuten puhdas vesi, sähköt, ruoka ja läheiset ihmiset. Vapaa liikkuminen ulkona tuntuu luksukselta, etätyöskentely ja -opiskelu alkaa olla arkipäivää ja oman perheen ja kodin merkitys on kasvanut. Jos kuukausi sitten tavallisen suomalaisen arkea edusti huoli omasta jaksamisesta kiireisen arjen keskellä, niin nyt on huoli omien läheisten turvallisuudesta ja yksinäisyydestä.

Etätyöskentelyn yleistymisen myötä ihmiset ovat havahtuneet huomaamaan, että muutto maaseudulle, väljemmän ja edullisemman asumisen piiriin ei ole ollenkaan huono eikä mahdoton ajatus. Kuntien peruspalvelujen tulee olla kunnossa sitä varten.  Kuntien talouden taakkaa ei ole nyt hallituksen toimesta syytä lisätä.  Hallituksen jankutus mm.  oppivelvollisuuden pidentämisestä tai hoitajamitoituksen nostamisesta voitaisiin unohtaa. Pitäisi keskittyä siihen miksi osa nuorista ei pysty suoriutumaan peruskoulun jälkeisistä opinnoista. Puutteelliset taidot lukemisessa, kirjoittamisessa, laskemisessa tai ahkeruudessa eivät motivoi hakeutumaan jatko-opintoihin. Jatko-opinnot eivät myöskään kiinnosta mielenterveyshäiriöisiä peruskoulunsa päättäneitä nuoria. Annetaan apua jo ajoissa, peruskoulun ensimmäisillä luokilla niin kotona kuin koulussa. Hoitajien määrää ei pidä lukita kiintiöihin, joissakin hoitoyksiköissä se voi olla enemmän ja toisissa taas vähemmän.

Koronavirus on osoittanut tämän päivän valtioiden budjettien heikot kohdat. Valtioiden budjetit perustuvat pitkälti kulutuskäyttäytymiseen, joka ei tällaisessa eristäytymisen tilassa toteudukaan. Omavaraisuus on noussut uudelleen arvoonsa. Suomalainen maanviljelijä ja ruoantuottaja onkin nyt sankari ei ilmaston pahin vihollinen. Riittävä tuki maatalousalan yrittäjille on nyt tarpeen. Maatalous kaipaa kipeästi kotimaisia työntekijöitä tulevan satokauden aikana. Voitaisiinko nyt ohjata esim. pitkäaikaistyöttömiä maatalouden avuksi? Pienyrittäjiemme nopea ja joustava kyky muuttaa tuotantoaan tämän hetken tarpeisiin on ehdoton edellytys sille, että selviämme tästä kuopasta. Suojavarusteiden kotimainen tuotanto olisi saatava nopeasti käyntiin. Kokoomus on ehdottanut, että nyt voitaisiin esim. palauttaa alkuvuoden alv-veroja takaisin yrittäjille tai valtio voisi hetkeksi ottaa työnantajien työeläkemaksut hoitaakseen. Näin taattaisiin työpaikkojen säilyminen yli koronakriisin.

Tänä eristäytymisen aikana saamme toivottavasti uuden piikin suomalaiseen väestön kasvuun ja kun tilanne normalisoituu nautimme jälleen suvun ja ystävien uudelleen näkemisestä. Toivon, että olemme uudelleen oppineet, että yhteiskunnan rattaitten pyörimisen kannalta tärkeää on, että kaikilla on työtä ja  työtä ei ole ellei ole työnantajia.

Riitta Maunula-Craycroft

Kategoriat: Blogi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *