Kukaan ei kävele kassalle ja poistu maisterina
Suomen koulutustaso on jumissa. Tavoitteena on, että korkeakoulutettujen nuorten aikuisten osuus nousisi lähelle puolta ikäluokasta vuoteen 2030 mennessä. Vuonna 2024 osuus oli 25–34-vuotiaissa hieman yli 39 prosenttia. Matkaa on paljon ja aikaa vähän.
Hallitus valmistelee mallia, jossa korkeakoulu voisi halutessaan tarjota tutkintoon johtavaa koulutusta myös maksullisena avoimena korkeakouluopetuksena. Keskustelu on ajautunut sivuraiteelle. Vasemmisto puhuu tutkintojen ostamisesta ja huutokaupasta. Väite on absurdi.
Maksu ei tuota tutkintoa. Maksu tuottaa opetuksen. Opiskelija istuu samoihin tentteihin, tekee samat harjoitustyöt, kirjoittaa saman opinnäytteen ja saa arvosanansa samoilta arvioijilta kuin kaikki muut. Osaamistavoitteet ovat samat. Hylätty on hylätty riippumatta siitä, kuka opetuksen on maksanut. Kukaan ei kävele kassalle ja poistu maisterina.
Tämänhän pitäisi olla selvää jo nykytilanteen perusteella. Avoimen yliopiston opinnot ovat aina olleet maksullisia, eikä kukaan ole väittänyt niissä suoritettuja opintopisteitä ostetuiksi. Ne on suoritettu samoilla vaatimuksilla kuin tutkinto-opiskelijoiden opinnot. Muutos olisi vain siinä, että riittävän monta suoritettua opintopistettä voisi johtaa myös tutkintotodistukseen.
Nykyään alanvaihtaja kilpailee samasta maksuttomasta paikasta juuri ylioppilaaksi kirjoittaneen kanssa. Kun työssä käyvä aikuinen maksaa oman koulutuksensa, paikkoja vapautuu niille, joilla ei ole vielä yhtään tutkintoa. Sitä minä kutsun oikeudenmukaisuudeksi. Ja vapaudeksi valita.
Maksuttomuus säilyy pääväylänä. Esitykseen sisältyy heikentämiskielto, eikä kukaan menetä nykyistä mahdollisuuttaan maksuttomaan tutkintoon. Sääntely on mahdollistavaa, ei velvoittavaa. Korkeakoulu päättää itse, käyttääkö mahdollisuutta. Juuri niin autonomian kuuluukin toimia.
Korkeakoulukentän palautetta ei silti pidä ohittaa. Miten heikentämiskieltoa käytännössä valvotaan? Miten hinnoittelu määräytyy? Mikä on maksavan opiskelijan oikeusasema? Kysymykset ovat aiheellisia, ja jatkovalmistelun on vastattava niihin niin, että vastaukset kestävät perustuslakivaliokunnan tarkastelun.
Valmistelun keskeyttäminen ei kuitenkaan ratkaise mitään. Perusrahoitusta on turvattava, siitä olen arvostelijoiden kanssa samaa mieltä, mutta valtiontalouden tilassa suuria korotuksia ei ole luvassa. Eikä raha yksin nostaisi koulutustasoa kymmentä prosenttiyksikköä viidessä vuodessa. Jos jokainen uusi keino torjutaan mahdollisena uhkana, jäljelle jää kaunis tavoite ilman välineitä.
Kysytään siis mieluummin näin. Millä perusteella aikuiselta, joka maksaa oman opiskelunsa ja suorittaa saman tutkinnon samoilla vaatimuksilla kuin kaikki muut, pitäisi kieltää tämä vapaus?
Jesse Luhtala
puheenjohtaja
Pohjanmaan Kokoomus
