Yhdyspintoja, työnjakoa ja aluepolitiikkaa

Alun perin sote-uudistuksen piti vahvistaa perustason palveluita ja siirtää painopistettä ennaltaehkäisevään suuntaan, jossakin vaiheessa tavoitteena oli jopa hillitä kustannuksia. Uudistus siirsi sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastustoimen hyvinvointialueiden järjestettäväksi jo yli vuosi sitten, mutta laajat heijastevaikutukset alkavat vasta nyt näkyä kuntien toiminnassa.

Sote ei olekaan kunnista poistunutta toimintaa ja vähentynyttä työtä, sillä palveluverkon muutospaineet, vuokratut tai tyhjentyvät kiinteistöt sekä monet kuntien ja hyvinvointialueiden väliset yhdyspinnat kietoutuvat edelleen ja jatkossakin jokaisen kunnan keskeisiin teknisen, sivistystoimen, hallinnon tehtäviin. Ensi vuoden alusta lista pitenee kuntiin siirtyvien työllisyyspalveluiden osalta ja yhteiseksi tehtäväksi jäänyt hyvinvoinnin edistäminen hyte vasta hakee linjauksia, kumppanuuksia ja toimintamuotoja sekä hyvinvointialueella että kunnissa.

Valmista ei vielä ole, hyvinvointialue rämpii toiminnan organisoinnin, johtamisosaamisen, palveluverkon, päätöksentekoprosessin, henkilöstön saatavuuden, resurssien, digitalisaation, säästöpaineiden ja muiden sote- ja pelastustoimen haasteiden suossa valtion vahtiessa kukkaronsa avulla tavoitteiden saavuttamista.

Hyvinvointialueella on lakiin perustuva hallintosääntö, jossa määritellään johtamisjärjestelmä, toimielimet sekä näiden lisäksi tehtävien ja toimivallan jako eri toimielinten välillä. Työnjako ei vielä toimi erityisesti hallituksen ja lautakuntien osalta. Aluehallituksen kokoustahti on tiivis, esityslistat massiivisia ja kokoukset pitkiä, lautakunnat kokoustavat harvakseltaan ja esityslistat ovat lyhyitä – esimerkiksi turvallisuuslautakunnalla on vielä haltuun otettavaa hallintosääntöön kirjatussa roolissaan vaikkapa 31 § mukaisen hyvinvointialuekonsernin kokonaisturvallisuudesta vastaamisessa ja varautumisessa yhteistyössä alueen kuntien, elinkeinoelämän ja järjestöjen kanssa. Hyvinvointialueen turvallisuustehtävä on paljon aiempaa pelastustoimea laajempi.

Alueen kuntien ja asukkaitten kannalta oikeudenmukaisten, yhdenvertaisten, vaikuttavien ja taloudellisesti kestävien päätösten ehdoton edellytys olisi kattava valmistelutyö. Erityisesti palveluverkon karsimiseen ja keskittämisiin liittyvät vaikutusarvioinnit – palvelutason heikennykset, saatavuus, saavutettavuus, todelliset säästöt ja muut seuraamukset – olisi selvitettävä nykyistä kattavammin ja riittävän ajoissa ennen päätöksentekoa. Esimerkiksi Nurmon tuhannen oppilaan koulukeskuksen hammashoitolan siirto Aallokkoon olisi tainnut jäädä tekemättä, jos riittävät vaikutusarvioinnit päätöksen asiakaslähtöisyydestä ja kokonaistaloudellisuudesta olisi tehty osaksi päätöksentekomateriaalia.

Uudistuksen keskeinen tavoite oli yhdenvertaisuus. Hyvinvointialueen nettisivujen mukaan Lapsille, nuorille ja perheille suunnattujen palvelujen kokonaisuudesta käytetään nimeä perhekeskus. Perhekeskus kokoaa kaikki lapsiperheen palvelut yhteen ja verkostoi nyt erillään olevat palvelut siten, että jokainen lapsi ja perhe saa tarvitsemansa tuen ja avun. Tällainen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukainen lastenneuvolan ympärille rakentuva perhekeskus on valmistumassa seinäjokisille Aallokkoon, alueen muissa kunnissa on kohtaamispaikka ja eri tasoisesti hajallaan olevissa tiloissa tarjolla olevia lapsiperheiden palveluita, lisäksi verkkopalveluita niiden käytön hallitseville.

Alun perin soteuudistuksen tavoite oli vahvistaa perustasoa ja siirtää toiminnan painopistettä ennaltaehkäisevään suuntaan. Toteutuessaan palveluverkon karsiminen heikentää yhdenvertaisuutta ja karsimalla aikaansaatavat kymmenien tai satojen tuhansien eurojen säästöt kohdistuvat perustasolle ja alueen kuntiin, sairaalatoimintaa lähinnä vahvistetaan. Vähäiset säästöt ovat olematon siivu Toimitilat 2024 -hankkeen vuosille 2026–2028 budjetoiduista kymmenien miljoonien ja toteutuessaan vielä paisuvista massiivisen rakentamisen mammuttikustannuksista.

Keskenään maakunnan kunnat ovat ajautumassa erilaisiin asemiin: lähipalveluiden ohella kunnan koko ja palvelutaso, maakunnallinen sijainti ja väestörakenne määrittävät jatkossa entistä vahvemmin koko kunnan selviytymismahdollisuuksia. Tarpeenmukaisten sotelähipalveluiden saatavuus on tärkeää kaikille asukkaille, mutta samalla se on jokaisen kunnan merkittävä elinvoimatekijä. Meidän tehtävämme päättäjinä on huolehtia alueen asukkaitten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä – ja sen myötä koko maakunnan kuntien elinvoimasta.

Helena Lahtinen

Aluevaltuutettu, turvallisuuslautakunnan jäsen, terveydenhoitaja HTM