Turvan tunne politiikan teossa

Uuden valtuustokauden alettua on kunnissamme kokeneempien luottamushenkilöiden lisäksi myös paljon uusia päättäjiä. Monelle kunnallinen poliittinen päätöksenteko on uutta ja osin myös uskallusta vaativaa toimintaa. Jotta uskalletaan, on päättäjillä oltava selkeästi vahva turvallisuudentunne päätöksiä tehtäessä ja ajatuksia jaettaessa. Kokemukseni mukaan aloittelevan luottamushenkilön ei ole aina helppo tuoda omia poikkeavia ajatuksia ja esityksiä esille, tuntematta pientä ”pelkoa” siitä, mitä muut ajattelevat tai niihin reagoivat. Tämä tunne on kovin inhimillistä.

Mitä tuo turvallisuudentunne on? Työyhteisöissä puhutaan paljon psykologisesta turvallisuudesta. Tämä tarkoittaa lyhyesti sitä, että ilmapiirin ollessa turvallinen, työyhteisössä uskalletaan ottaa vuorovaikutukseen liittyviä riskejä ja se voi tarkoittaa esim. avointa keskustelua. Kaiken keskiössä on luottamuksen tunne siitä, että voin olla omaa mieltä pelkäämättä toisten reaktioita. Eli kaikkien mielipiteet ja ideat ovat yhtä arvokkaita. On todettu, että turvallinen ilmapiiri heijastuu myönteisesti mm. luovaan ajatteluun, innovaatioihin ja organisaatioon sitoutumiseen.

Amy Edmondson (1999) määrittelee psykologisen turvallisuuden olevan ”tiimin jäsenten yhteinen usko siihen, että joukkue on turvallinen ihmisten väliseen riskinottoon”.

Vaikka puhutaan työyhteisön psykologisesta turvallisuudesta, voi tämän ajatuksen liittää erittäin hyvin myös politiikan tekoon valtuustoissa, lautakunnissa ja poliittisissa ryhmissä. Nämä ovat myös yhdenlaisia ”työyhteisöjä”, joissa tarvitaan yhtä lailla psykologisen turvallisuuden tunnetta.

Voidaan kysyä, onko poliittisissa ryhmissä, valtuustoissa ja lautakunnissa mahdollisuutta tuoda esille omia näkemyksiä ilman pelkoa vastareaktioista ja jopa painostamisesta tai toisen nolaamisesta? Kannustetaanko näissä yhteisöissä tuomaan rohkeasti esille omia ajatuksia? Näillä kysymyksillä voidaan hyvin mitata näiden yhteisöjen toimintaa ja jokainen voi havainnoida sitä, miten itse kokee psykologisen turvallisuudentunteen. Tämän turvallisuuden puuttuminen ei mahdollista oikeanlaista politiikan tekoa.

Psykologista turvallisuuden tunnetta poliittisessa päätöksenteossa olisi syytä käydä läpi laajemmin valtuustoissa, lautakunnissa ja puolueiden ryhmissä.

Mitäpä jos jokainen sitoutuisi vahvistamaan omalla toiminnallaan turvallisuuden tunnetta omissa luottamustoimissan; kiittämällä, kannustamalla ja apua tarjoamalla sekä arvostamalla muiden ajatuksia.

Kai Luoma

kaupunginvaltuutettu (kok.)