Työhyvinvointi syntyy arjesta

Yksityisenä työnohjaajana ja työhyvinvointikouluttajana olen huomannut, että erilaisissa organisaatioissa ja eri alojen työntekijöillä on hyvin erilaisia ajatuksia siitä, mitä on työhyvinvointi.

On totta, että määritelmiä on erilaisia ja varmasti siitä syystä myös tulkintoja aiheesta riittää. Organisaatiot sekä julkisella että yksityisellä sektorilla tarvitsevat hyvinvoivaa henkilöstöä alasta riippumatta. Miksi? Siksi, että jokainen työntekijä organisaatiossa roolista riippumatta on valtavan arvokas.
Mistä työhyvinvointi johonkin työpaikkaan tulee? Usein kuulen sanottavan, että työhyvinvoinnin on työpaikalle joko tuonut tai vienyt johtaja. Osittain näinkin, mutta haluaisin herättää huomaamaan sen tosiseikan, että työhyvinvoinnista erilaissa organisaatioissa ovat vastuussa aivan jokainen. Johtaja tuo siihen oman palasensa, mutta jokaisen työntekijän panos suuntaan ja toiseen on merkittävä.

Mihin tällä paljon puhutulla työhyvinvoinnilla pyritään? Mielestäni siihen, että hyvinvoivassa työyhteisössä jokainen tekee hyvää ja laadukasta työtä hyvällä mielellä. En tarkoita sitä, ettei välillä tulisi ristiriitoja ja haasteita, mutta hyvinvoivassa työyhteisössä niistäkin kyetään puhumaan ja asiat selvittämään.
Hyvinvoivat työntekijät ja johtajat ovat paitsi omalle organisaatiolleen, myös koko yhteiskunnalle merkittäviä. Koko Suomen tae haasteellisista ajoista selviämiseen ja entistä paremman tulevaisuuden rakentamiseen on hyvinvoivat kansalaiset.

Tällä hetkellä Suomessa uupuu henkilöitä erilaisissa ammateissa ja työpaikoissa järkyttävän isoja määriä. Uupumuksen vuoksi ihmisiä on työkyvyttömänä joko väliaikaisesti tai jopa pysyvästi huolestuttavia määriä. Siksi nyt on korkea aika tehdä erilaisia toimia sen eteen, että työntekijät roolista ja alasta riippumatta pidetään työkuntoisina.

Tähän ei ole olemassa yhtä lääkettä, vaan on monta osatekijää. Haluan korostaa jokaisen omaa vastuuta, mutta myös organisaatioiden työhyvinvointiin tähtääviä toimia. Työnohjaus, varhaisen puuttumisen malli, toimiva työterveys jne. ovat näitä osatekijöitä unohtamatta johtamisosaamista sekä työntekijöiden riittävää perehdytystä ja täydennyskoulutusta.

Yksilön vastuu ja yhteinen vastuu eivät ole ristiriidassa, kun puhutaan työhyvinvoinnista. Arjen kiireessä on hyvä huomata itsensä ja työkaverinsa. Kaikki työ on arvokasta ja tarvitsee arvostusta. Arvostus alkaa meistä jokaisesta itsestämme. Työhyvinvointi syntyy arjessa, ei juhlapuheissa.

Lisätietoja:

Kategoriat: Blogi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *