Toivoa ja tulevaisuutta
Suomen menestystä on selitetty koulutusjärjestelmämme tasa-arvoisuudella ja korkealla laadulla. Sivistys onkin tärkeä arvo yksilön ja yhteiskunnan kannalta. Suomi tarvitsee käyttöönsä kaiken mahdollisen osaamispotentiaalin. Jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus unelmoida ja toivoa. Heidän unelmillaan on merkitystä. Silloinkin, kun koko yhteiskunta taistelee koronaviruksen leviämistä vastaan. Juuri pitkittyneessä kriisissä tarvitsemme toiveikasta katsomista tulevaisuuteen.
Koulu on paikka, johon lasten ja nuorten tulee kiinnittyä. Yhteiskunnan muuttuessa selvää kuitenkin on, että koulussa ja opinnoissa ei ole kyse pelkästään oppiaineiden sisällöistä ja opettamisesta. Kun ympäristö ja olosuhteet muuttuvat, oppimisen ja opetuksen tavat ja tavoitteet tulee mukauttaa vastaamaan uusia tarpeita.
Tutkimusten mukaan sinnikkyys koulutyössä ja opinnoissa ennustaa myöhemmin menestymistä työelämässä. Kun yläkouluikäisellä on koulupoissaoloja enemmän kuin paikallaoloa koulussa, luokan kertaamisella ei ole mitään väliä nuorelle itselleen eikä ensimmäistäkään ajatusta tulevaisuudesta, on aikuisten otettava tilanne vakavasti. Tällaisessa tilanteessa tukea tarvitsevat oppilas, hänen huoltajansa ja koulun aikuiset.
Olemme tilanteessa, jossa aina ei ole valmiita ratkaisuja. On yhteiskunnan vastuulla huolehtia siitä, että rakenteet ja toimintamallit ovat kunnossa. Ammattilaiset yhteistyössä oppilaiden ja huoltajien kanssa löytävät ratkaisuja, kunhan heille osoitetaan siihen mahdollisuus.
Eduskunta hyväksyi joulukuussa 2020 oppivelvollisuuden laajentamisen toiselle asteelle. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että aika perusopetuksen suorittamiseen pitenisi nykyisestä vaan yhdeksäsluokkalaisen velvollisuutta hakeutua oppivelvollisuuskoulutukseen toiselle asteelle. Huolenpito jatkuu. Tehtävänämme on auttaa niitä, joilla on vaikeaa. Tärkeintä on arjen huolenpito niin, että kaikki pysyvät mukana. Sydän mukana.