Hyvinvointialueen arviointimenettely — uhka vai mahdollisuus?
Itsenäisyyden rajoittaminen kuulostaa lähtökohtaisesti aina negatiiviselta talutusnuoraan joutumiselta, eikä se ole toivottavaa. Lähtökohtaisesti valtion rahoituksen jakauduttua, kuten jakautui, olimme oikeastaan jo tuomittuja epäonnistumaan.
Tässä tilanteessa on nähtävä ehdottomasti myös mahdollisuus kehittymiseen.
Olemme joutuneet jo todella kipeisiin ratkaisuihin erityisesti vuodeosastojen sulkujen vuoksi, mutta myös monien muiden toimintojen supistamisten ja uudelleenorganisointien johdosta. Nämäkään toimet eivät ole riittäneet. Olemme siis kriisissä. Ja valtio tuo meille nyt kriisiapua. Saamme riippumattomia arvioijia tarkastelemaan alueemme tilannetta kokonaisvaltaisesti ja objektiivisesti. Olemme olleet päätöksenteossa liian hitaita tai kykenemättömiä. Nyt erityisasiantuntijat tuovat asiantuntemusta talouteen ja näkemystä vaadittaviin rakenneuudistuksiin. Kukaan ei ole tuomassa valmiita ratkaisuja, vaan asiantuntijat astuvat meidän neuvottelupöytiimme ja ohjaavat toimintaa tarvittavaan suuntaan. Meillä on edelleen autonominen asema ja tavoitteena jatkaa itsenäisinä.
Ensimmäisen kauden valtuutettuna olen hämmästellyt joitain toimintatapoja hyvinvointialueen toimintakulttuurissa ja päätöksenteossa:
Olen kummastellut avoimen keskustelun ja tiedon jakamisen niukkaa mahdollisuutta. Asioihin perehdytään opiskelemalla sivutolkulla kokousasioita, mutta keskustelu jää sangen vähäiseksi eikä dialogia pysty kunnolla syntymään. Jätetään siis hyödyntämättä alueen asukkaiden mandaatilla valittu valtava moniammatillinen potentiaali, mikä valtuustossa on. Tähän asiaan on tulossa ilokseni muutos valtuuston pj. Paula Risikon toimesta, joka esitteli viimeisimmässä valtuuston kokouksessa useampia vaihtoehtoja keskustelumahdollisuuksien tarjoamiseksi.
Yllättänyt on myös tiedonsaannin niukkuus päätöksentekoon tuotavista asioista. On tuotu ns. yksi totuus, josta valtuuston tulee päättää, vaihtoehtoja ei tarjota. Moni valtuutettu on jäänyt kaipaamaan vaikuttavuusarviointeja eri asioihin.
Aktiivisesti keskustelevien ja toimivien lautakuntien mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon on olematon. En ymmärrä, miksi on päätetty toimia näin.
Selkeyttä kaipaisi myös hankinta- ja palveluntuottajien kilpailutusprosessit.
Toivon, että arviointimenettely tuo meille avoimempaa, keskustelevampaa ja raikkaampaa päätöksentekokulttuuria. Odotan tulevaisuudessa rakentavaa yhteistyötä yli puoluerajojen oman alueemme ihmisten parhaaksi.
Arviointimenettelyn voi tulkita uhkana, jos keskitymme vain etsimään syyllistä. Se voi olla myös mahdollisuus, jos keskitämme energiamme löytämään ratkaisun. Minä valitsen jälkimmäisen. Nyt on aika hyväksyä tilanne, tehdä tarvittavat muutokset ja rakentaa yhdessä entistä vahvempaa hyvinvointialuetta.
Ottakaa yhteyttä meihin valtuutettuihin ja tavataan kesämarkkinoilla!
Gita Yli-Hannuksela
Aluevaltuutettu, Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue