Päätöksentekoa eri taistelutantereilla
Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen toinen valtuustokausi on jo hyvässä vauhdissa. Varsin
ohdakkeinenkin on ollut tie ja päätösten tekeminen on ollut kaikkea muuta kuin helppoa. Milloin
vastakkainasettelua on syntynyt valtakunnan tasolta opposition ja hallituksen edustajien kesken,
milloin maakunnan ja Seinäjoen sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kesken ja
eipähän tuo viranhaltijoiden ja valtuutettujenkaan yhteistyö aina sitä hedelmällisintä ole ollut.
Parhaimmillaan yksittäisen pykäläkohtaisen asian päätös on ollut useammankin taistelutantereen
sävyttämä. Tuolloin valtuustosalin penkissä istuessani lopullisen äänestystuloksen veikkaus on ollut jopa hankalaa. Useimmiten näin ei kuitenkaan ole. Sen verran tutuksi on jo homma tullut.
”Me kaikki hoidamme koko Etelä-Pohjanmaan yhteistä hyvää”, korostetaan tämän tästä erilaisissa
puheenvuoroissa. Periaatteessa kyllä, mutta käytännössä ei. On aivan päivänselvää, että teuvalaiset, soinilaiset ja kaikki muutkin maakunnan eri kolkista valitut valtuutetut pitävät omiensa puolta. Siksihän heidät on tehtäväänsä paikkakunniltaan valittu. Varsin monet valtuutetut ovatkin todenneet, etteivät enää kotikuntansa kaupassa tohdi käydä sote-palvelujen karattua naapurikuntiin kymmenien kilometrien päähän.
Pakkohan se on näin seinäjokelaisena (nurmolaisena) todeta, että surkuhan tässä on itsellenkin tullut maakuntamme asukkaiden palvelujen alasajosta. Digitaaliset palvelut kun eivät läheskään aina kasvotusten tehtävää apua ja tukea korvaa.
Hyvinvointialueemme kelkka alkaa talouden puolesta hiljalleen kääntyä. Vaikka kertynyttä
alijäämää on hurjasti, alkaa tulo- ja menoarviot näyttää jo plusmerkkisiltä. Omalta osaltani toivon,
että päätösesityksien takaa löytyy jatkossa aina riittävä tieto eri vaihtoehdoista, niiden
kustannusvaikutuksista ja päätösten vaikutustenarvioinneista. Tällöin päätösten tekeminenkin
helpottuu, eikä niitä tarvitse jälkeenpäin katua – ainakaan paljoa.
Meillä kaikilla valtuutetuilla on omat intressimme. Minun intressit liittyvät jo leipätyönikin puolesta
ikäihmisten palveluihin ja täytyypä todeta, että suhteellisen paljon olen valtuustosalissa
puheenvuoroja asian tiimoilta pitänyt. Omalta osaltani kannan myös suurta huolta
hyvinvointialueen henkilöstön jaksamisesta. Toistuvat muutosneuvottelut ja huoli huomisesta näkyy ja kuuluu saamissani palautteissa. Ikävää on myös se, että määräaikaisista työsopimuksista yli puolet kohdentuu alle 35-vuotiaiden ikäryhmään. Tuon ikäryhmän kun tulisi hoitaa ja auttaa meitä kaikkia vielä vuosikymmeniä eteenpäin ja usko huomiseen ei hoivatyön osalta saisi jo tässä
vaiheessa horjua.
Voimia ja viisautta viranhaltijoille, koko hyvinvointialueen henkilökunnalle ja kaikille päättäjille.
Hyvä tästä vielä tulee.
Marko Hakala (kok.)
aluevaltuutettu