Arvokeskustelusta kokoomuslaiseen ihmiskuvaan

Susanna Koski kannusti mielipidekirjoituksessaan ”Arvotyhjiö on aikamme todellinen kriisi” (Ilkka-Pohjalainen, 25.2.2026) politiikkaan, jossa käydään arvokeskustelua. Kyseessä oli erittäin tervetullut avaus. Kokoomuksessa arvokeskustelua tarvitaan paitsi vuoden kuluttua käytävien eduskuntavaalien ja kesäkuussa 2026 järjestettävän puoluekokouksen pohjaksi myös sen vuoksi, että Kokoomus puolueena kokoaa yhteen ihmisiä, joilla on keskenään hyvin erilaisia arvoja.

Arvoista puhuttaessa on tärkeää tarkastella ihmiskuvaa, joka vaikuttaa arvojen taustalla. Tietynlainen ihmiskuva tuottaa aina siihen sopivia arvoja, ja arvot puolestaan johtavat tietynlaisiin poliittisiin päätöksiin. Tätä ketjua voi ja kannattaa miettiä toiseenkin suuntaan aina yksittäisen poliittisen päätöksen yhteydessä: mikä arvo tässä vaikuttaa taustalla, ja millaiseen ihmiskuvaan tuo arvo kiinnittyy?

Kokoomuksen arvot ovat kaikkien luettavissa puolueen periaateohjelmassa. Tulkitsen periaateohjelman kuvaavan ihmistä, joka on autonominen, kehitykseen pyrkivä ja yhteiskuntaan aktiivisesti osallistuva. Yksilön autonomia on mielestäni kuvaava käsite sille yhteydelle, jonka perusteella vapauden ja vastuun usein sanotaan kuuluvan yhteen. Kehitykseen pyrkiminen on kokoomuslaisen ihmiskuvan positiivisin piirre. Se tarkoittaa, että vapauden salliminen ihmiselle ei johda kaaokseen vaan vapaaehtoiseen ponnisteluun paremman tulevaisuuden puolesta.

Aktiivinen osallistuminen yhteiskuntaan on sivistyneen ihmisen oikeus ja velvollisuus, jonka avulla konkreettisesti toteutetaan kokoomuslaisen ihmiskuvan mukaista kyvykkyyttä huolehtia sekä itsestään että toisista. Sivistykseen kuuluu myös ajatus siitä, että toisista huolehtiminen kattaa eläimet ja luonnon. Yhteiskuntaan osallistuminen kytkee arvot rakenteisiin. Tällöin länsimaisten instituutioiden, kuten oikeusjärjestyksen, markkinarakenteiden ja hallinnollisten järjestelmien (myös valtion), voidaan nähdä ilmentävän länsimaisia arvoja yhteiskunnan keskeisissä rakenteissa.

Mikä on kokoomuslaisen ihmiskuvan vastakohta? Se on ihmiskuva, jossa yksilöä ei nähdä kykenevänä toimimaan vastuullisesti ilman jatkuvaa ulkoista ohjausta, ja jossa yhteiskunta rakentuu enemmän kontrollin kuin luottamuksen varaan. Tähän verrattuna kokoomuslainen ihmiskuva näyttäytyy toivoa luovana ja positiivisena näkökulmana ihmisyyteen ja tulevaisuuteen.

Vaalien alla sekä äänestäjiä että ehdokkaita kiinnostaa perinteisesti kysymys: ”Mitä ihmiset ajattelevat Kokoomuksesta?” Arvokeskustelu tuo mukaan toisen kysymyksen: ”Mitä Kokoomus ajattelee ihmisestä?”

Kati Haapaniemi

FM, KTM

Piirihallituksen varajäsen

Lapua