Maalaisjärkeä ruokapolitiikkaan

Viime viikolla saimme lukea uutisia, jotka herättävät perusteltua hämmennystä. Kauramaitovalmistaja Oatly on päättänyt vähentää suomalaisen kauran hankintaa ja suunnata tilauksiaan muun muassa Kanadaan. Perusteluna on käytetty ilmastosyitä ja turvepohjaisten peltojen päästölaskelmia. 

Tämä on malliesimerkki tilanteesta, jossa teoreettinen Excel-taulukko voittaa terveen järjen. Kun raaka-ainetta aletaan rahdata toiselta puolelta maailmaa Suomen sijasta vedoten ilmastoon, on syytä pysähtyä. Meillä Pohjanmaalla turvepeltoja on paljon, ja ne ovat keskeinen osa alueemme viljelyvarmuutta ja ruoantuotantoa. On kestämätöntä, jos suomalaista viljelijää rangaistaan siitä, että hän pitää Suomen huoltovarmuudesta huolta. 

Emme voi antaa kansainvälisten kestävyysraporttien sanella elinkeinomme tulevaisuutta hatarin perustein. Ratkaisuksi tarvitaan uutta tutkimusta, tarkempaa laskentaa, paikkatietoja ja ennen kaikkea roppakaupalla maalaisjärkeä. Meidän on pystyttävä osoittamaan datalla ja tutkimuksella, mikä on tuotannon todellinen vaikutus, jotta vältytään Oatlyn kaltaisilta hätiköidyiltä päätöksiltä. 

Ilmastotavoitteet ovat tärkeitä, mutta niiden rinnalla on huomioitava tuotannon todelliset olosuhteet, paikalliset erityispiirteet ja vaikutukset huoltovarmuuteen. Kokonaisuutta täytyy tarkastella laajasti. 

Tällaista logiikkaa on vaikea pitää järkevänä. Kuljetuspäästöt kaukomailta painetaan villaisella samalla, kun kotimaisen tuottajan elinkeinoa vaikeutetaan laskennallisilla raporteilla. Siksi ruokapolitiikassa on varmistettava reilut toimintatavat läpi koko ruokaketjun. 

Juuri tästä ruokaketjun tasapainossa on kyse. Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan käsittelyyn on lähiaikoina tulossa elintarvikemarkkinalain toinen paketti. Uudistuksen tavoitteena on vahvistaa alkutuottajan asemaa ja tuoda oikeudenmukaisuutta koko toimialaan. 

Kyse on reiluudesta ja kilpailukyvystä: kun pelisäännöt ovat selkeät, kotimaiset yrittäjät ja teollisuus uskaltavat investoida uusiin tuotteisiin ja jalostaa suomalaista raaka-ainetta entistä pidemmälle. 

Näin parannamme kotimaisen ruoan merkitystä ja asemaa markkinoilla. Tämä uudistus ei ole vain yhden osapuolen etu. Alkutuottaja hyötyy siitä, että meillä on elintarviketeollisuus, jolla on vakaat näkymät. Kun luottamus vahvistuu, syntyy myös uskallusta investoida. On tärkeää parantaa toimijoiden neuvotteluvoimaa suhteessa kauppaan ja varmistaa, että esimerkiksi yrittäjä säilyttää omien tuotteidensa reseptiikan. 

Väitteet siitä, että kokoomus tai hallitus jarruttaisi elintarvikemarkkinalakia eivät pidä paikkaansa. Päinvastoin: meille on kunnia-asia, että suomalainen ruoantuotanto on reilua ja koko ketju kestävä. Elintarvikemarkkinalain toinen vaihe tuodaan eduskuntaan juuri siksi, että saamme koko ruokaketjuun reilummat pelisäännöt pellolta pöytään. 

Suomalaisen ruokapolitiikan ei tarvitse rakentua muotivirtausten tai yksinkertaistettujen laskelmien varaan. Meillä on kaikki edellytykset tehdä asioita järkevästi. 

Kun ruokaketjun pelisäännöt ovat oikeudenmukaiset ja päätökset perustuvat faktoihin, suomalainen ruoantuotanto pysyy vahvana kestäen ajan trendit. Se on hyvä uutinen viljelijälle, kuluttajalle ja koko Suomelle. 

Janne Jukkola 

Kansanedustaja