Arvotyhjiö on aikamme todellinen kriisi 

Moni yhteiskunnallinen keskustelu pyörii tällä hetkellä oireiden ympärillä. Puhumme nuorten pahoinvoinnista, koulujen kurittomuudesta, turvattomuudesta ja luottamuksen rapautumisesta. 

Harvemmin uskallamme kysyä, mikä näitä ilmiöitä yhdistää. Vielä harvemmin uskallamme nimetä syyn: arvotyhjiön. 

Ajatus arvoneutraalista yhteiskunnasta on ollut houkutteleva. Sen on väitetty olevan suvaitseva, vapauttava ja moderni. Todellisuudessa arvoneutraalius on harha. Yhteiskunta rakentuu aina jonkin varaan. Kun yhteisistä arvoista vaietaan, tilalle ei synny vapautta vaan epävarmuutta. Tuo epävarmuus on huono kasvualusta niin yksilölle kuin yhteiskunnalle. 

Arvotyhjiö näkyy erityisesti siinä, että oikeudet ovat korostuneet, mutta velvollisuuksista on tullut lähes kirosana. Jokaisella on oikeus tulla kuulluksi, mutta harvemmin muistutetaan vastuusta kuunnella. Jokaisella on oikeus olla oma itsensä, mutta rajojen asettaminen tulkitaan helposti rajoittamiseksi tai syrjinnäksi. Lopputulos ei ole vahva yksilö, vaan yksin jätetty ihminen. 

Kun mitään ei saa sanoa vääräksi, mikään ei myöskään ole oikein. Tämä ajattelu on myrkkyä kasvatukselle. Lapsi ja nuori eivät tarvitse maailmaa, jossa kaikki on sallittua, vaan maailmaa, jossa on suunta. Rajat eivät ole rakkauden vastakohta, vaan sen edellytys. 

Koulumaailmassa arvotyhjiö näkyy auktoriteetin murentumisena. Opettajilta odotetaan tuloksia, mutta heiltä on riisuttu keinot. Kurin palauttamista pidetään vanhanaikaisena, vaikka juuri selkeät säännöt luovat turvallisen ympäristön myös oppimiselle. Sama koskee koko yhteiskuntaa: järjestys ei ole vapauden vihollinen, vaan sen perusta. 

Myös perheen roolia on vähätelty. Perhe ei ole vain yksityisasia, vaan yhteiskunnan perusyksikkö. 

Kun perheen merkitystä arvojen välittäjänä heikennetään, vastuu siirtyy kasvottomalle järjestelmälle, joka ei voi korvata pysyviä ihmissuhteita, esimerkkiä ja vastuunkantoa. 

Arvotyhjiö ei ole syntynyt sattumalta. Se on seurausta politiikasta, jossa arvokeskustelua on vältelty, koska se koetaan epämukavaksi. On helpompaa puhua rakenteista kuin moraalista. Yhä helpompaa on luvata etuuksia kuin vaatia vastuuta. Yhteiskunta ei pysy koossa pelkillä tulonsiirroilla tai säännöillä. Se tarvitsee yhteisen käsityksen oikeasta ja väärästä. 

Arvoista puhuminen ei ole suvaitsemattomuutta. Päinvastoin: vain arvonsa tunteva yhteiskunta kestää erilaisuutta. Rohkeus sanoa, että kaikki ei ole yhdentekevää, on vastuullista politiikkaa. 

Kysymys ei ole siitä, palaammeko menneisyyteen, vaan siitä, uskallammeko rakentaa tulevaisuutta. Yhteiskunta, joka ei tiedä mitä se arvostaa, ei tiedä mihin se on menossa. Arvotyhjiö ei täyty itsestään. Se täytetään joko tietoisilla valinnoilla – tai annetaan sen täyttyä kaaoksella. 

Valinta on meidän. 

Susanna Koski 

Valtuutettu 

Vaasa