Hallitus tekee maaseudun eteen enemmän kuin julkinen keskustelu antaa ymmärtää
Keskustelu maaseudun tilanteesta on ollut ymmärrettävän huolestunutta. Kannattavuus on paineessa, kustannukset ovat nousseet ja epävarmuus lisääntynyt. Silti yksi tosiasia jää liian usein huomiotta: Orpon hallitus on tehnyt lyhyessä ajassa merkittäviä konkreettisia päätöksiä viljelijöiden, maanomistajien ja alkutuottajien aseman vahvistamiseksi.
Vaikka julkista taloutta on jouduttu sopeuttamaan rajusti, ruokaa tuottavaan maatalouteen ei kohdistettu säästöjä. Tämä oli tietoinen arvovalinta. Huoltovarmuudesta, kotimaisesta ruoasta ja maaseudun toimintaedellytyksistä ei tingitä edes vaikeina aikoina. Suomalainen ruoantuotanto nähdään strategisena vahvuutena, ja se näkyy päätöksissä.
Elintarvikemarkkinalakia on uudistettu vahvistamalla elintarvikemarkkinavaltuutetun toimivaltuuksia. Lausuntokierroksella olevassa jatkopaketissa selkeytetään sopimuskäytäntöjä ja tuodaan elintarvikeketjuun force majeure -sääntely, joka mahdollistaa sopimusten tarkastelun poikkeustilanteissa.
Ruokaa tuottavaan maatalouteen ei kohdistettu säästöjä.
Maanomistajien asemaa parannetaan lunastuslain uudistuksella, jossa korvaukset nousevat markkina-arvoon ja 25 prosentin lisäkorvaukseen. Byrokratiaa puretaan yhden luukun lupamallilla, ja maatalouden rahoitusta vahvistetaan liittämällä Finnvera osaksi maatalousrahastoa. Vesihuoltolain uudistus varmistaa vesivarojen pysymisen kansallisessa omistuksessa.
Petopolitiikassa edistetään metsästyslain muutoksia susi-, karhu- ja ilvestilanteeseen, ja kannanhoidollinen metsästys mahdollistuu ilman loputonta valituskierrettä. Kotieläintuotantoa tuetaan salmonellavahinkorahastolla ja afrikkalaisen sikaruton torjunnan lisäresursseilla.
Nämä ovat rakenteellisia uudistuksia, jotka vaikuttavat maaseudun arkeen pitkälle tulevaisuuteen. Lisäksi hallitus panostaa ruokavientiin – tehokkaimpaan keinoon parantaa koko sektorin kannattavuutta.
Maaseutu ei ole jäänyt katveeseen. Työ jatkuu.
Janne Jukkola
kansanedustaja
Kokkola