Ikärakenteen haasteita ratkomaan lapsiystävällisellä ja työmyönteisellä politiikalla

Monissa kahvipöydissä keskustellaan meidän väestön ikääntymisestä ja etenkin syntyvyyden laskusta. Suomi ikääntyy nopeammin kuin ehkä osaamme arjessa huomata, mutta tilastoja tutkimalla huomaa miten rajua tämä ikääntyvien määrän kasvu on suhteessa syntyviin. Työikäisten määrä pienenee, eläkeläisten määrä kasvaa ja huoltosuhde heikkenee vuosi vuodelta. Tämä ei kuitenkaan ole kohtalon sanelemaa, vaan politiikan valinnoilla ratkaistavissa. Tarvitsemme rohkeita, toisiaan tukevia päätöksiä, jotka samanaikaisesti vahvistavat taloutta ja tekevät lapsiperheiden arjesta kannateltavaa. 

Yksi väistämätön kysymys on eläkeiän nosto. Se on taloudellisesti perusteltu, mutta sillä on varjopuolensa: moni lapsiperhe tukeutuu isovanhempien apuun, ja jos isovanhemmat ovat yhä pidempään täysipainoisesti työelämässä, arjen tuen saanti isovanhemmilta vaikeutuu. Moni miettii 35 vuotiaana, että tässä pitää vielä jaksaa näillä näkymin oman ikänsä verran työelämässä ja lasten saanti ei ole välttämättä houkutteleva ajatus. Siksi eläkeiän uudistusten rinnalle tarvitaan joustoja. 

Yksi ratkaisu voisi olla kaksisuuntainen malli, jossa eläkeikä nousee maltillisesti, mutta eläkkeellä oleville tarjotaan aito porkkana tehdä halutessaan töitä. Esimerkiksi siten, että heidän palkkatuloja verotettaisiin aina tasaisesti 20%:a. Kynnys osallistua keikkatyöhön tai osa-aikaisesti työelämään olisi matalampi, ja työmarkkinoille saataisiin kaivattua kokemusta sekä työvoimaa vapaaehtoisuuden pohjalta. Usein tässä jaksetaan paremmin, kun tiedetään että ei ole ihan pakko, ja voi määritellä myös omia aikatauluja. 

Kuulin loistavan idean lasten saannista palkitsemiseksi työpaikkani kahvipöydässä. Olen tätä hieman pohtinut ja miettinyt miten se olisi toteutettavissa tämän toisen aiemman mallin rinnalle. 

Tässä toisessa mallin osassa syntyvyyden vahvistamiseksi lasten saaminen huomioitaisiin eläkejärjestelmässä konkreettisesti. Jokainen syntynyt lapsi voisi alentaa synnyttäneen eläkeikää vuodella ja tämä vuosi laskettaisiin eläkettä kartuttavaksi. Näin lasten hankkiminen ei heikentäisi taloudellista asemaa, vaan päinvastoin vahvistaisi tulevaa turvaa. Palkittaisiin nimenomaan synnyttänyt henkilö siitä, että on ollut raskaana, sekä saanut lapsen. Näin ei tarvitse käydä keskustelua siitä, kuka on huoltaja, kuuluuko etu kummalle vanhemmista jne.  

Tarvitsemme ennen kaikkea lapsiystävällistä politiikkaa. Se ei tarkoita, että kaiken tulisi olla ilmaista tai että yhteiskunta kasvattaa lapset puolestamme. Lapsiystävällisyys tarkoittaa itselleni sitä, että perheet tietävät saavansa tukea silloin kun sitä tarvitaan ja että arki on ennakoitavaa, joustavaa ja turvallista. Se on sitä, että Suomessa on hyvä kasvattaa lapsia ja kasvaa nuoriksi, ilman kohtuuttomia paineita. 

Me kaikki haluamme hyvinvointiyhteiskunnan säilyvän. Meidän on katsottava eteenpäin ja ehkä jopa vähän ravistella ajatuksia. Ikärakenteen haasteet voidaan ratkaista vain siten, että huolehdimme samanaikaisesti talouden kantokyvystä ja tulevien sukupolvien hyvinvoinnista. Meidän tehtävämme on pitää Suomi maana, jossa on mahdollista elää arvokkaasti lapsena, työikäisenä ja vanhana. 

Mari Hiltula

Kaskinen

varavaltuutettu, Pohjanmaan hyvinvointialue