Kehysriihen jälkeiset ajatukset
Hallituksemme piti viime viikolla kehysriihen, missä he laativat suunnitelmat, miten korjata Suomen vaikean taloustilannetta.
Velkaannumme huolettavaa vauhtia. Kuten työllisyysministeri Satonen kertoi käydessään Kokkolassa talvella: ”Valtion menoista joka kahdeksas euro on tällä hetkellä lainaraha”.
Mehän kaikki tiedämme, että jos että jos jollain perheellä velkaantumisvauhtia olisi tuota vauhtia, niin eihän se kauan kestäisi.
Näin on myös valtion kohdalla. Ensiksi me huomaamme sen nousevista korkomenoista. Tälle vuodelle jo 3,2 miljardia euroa. Tämä oli hallituksen syy miksi pitää kehysriihenä nyt eikä puoliväliriihenä 2025.
Tavoite pienentää kassavajetta 3 miljardilla on myös haastava. Toimenpiteet mitä julkaisivat, olivat kyllä joltain osin melko haastavat.
Mutta kun muistaa, että ei elefanttiakaan syödä kokonaisena, vaan pieninä palasina. Näin eläkeläisenä tuo lause muistui mieleen, kun puntaroin lehdistön ilmoittama vuotuinen säästötarve, ja katsoin mitä tuo tarkoittaa minun osaltani per kk. Eikä sitten enää hirvittänyt niin paljon.
Sama tuo on myös muissa säästökohdissa. Eritoten tuo Alv:n korotus 1,5 %:lla. Onhan se paljon mikäli aikoo ostaa 100.000€ maksavaa autoa, peräti 1.500€. Mutta kuinka usein tehdään sellainen ostos tavallisessa perheessä?
Kaiken kaikkiaan, mikäli nämä raskaat päätökset olisi siirretty vuoteen 2027 taikka 2031, niin silloin vaikutukset meille tavallisille olisivat olleet meille tavallisille paljon rankemmat.
Eli lyhyesti, aikaisin otettu lääke toimii parhaiten.
Max Björkskog
piirihallituksen jäsen
Kokkolan Kokoomuksen vpj.