Naisurheilulle enemmän näkyvyyttä!

Toistaiseksi Suomen mitalitiliä Pyeongchangin olympialaisissa ovat kerryttäneet naiset. On ollut ilo riemuita Suomen ja naisten menestyksestä. Upeaa työtä Enni Rukajärvi ja Krista Pärmäkoski!

Sukupuolten välinen tasa-arvo urheilu- ja liikuntakulttuureissa on haaste, jossa riittää tehtävää asenteiden ja rakenteiden osalta. Erityisesti naisten urheilun näkyvyydestä on keskusteltu ja kiistelty pitkään. Aihe on jälleen olympialaisten myötä ajankohtainen.

Opiskelijoiden Liikuntaliitto (OLL) teki loppuvuodesta pistokokeen selvittääkseen, miten kaupallisissa urheilu- ja sanomalehdissä uutisoidaan mies- ja naisurheilusta. Tulokset ovat pöyristyttävät. Kuudessa samana päivänä ilmestyneessä lehdessä oli miesurheilijoita ja miesten lajeja käsitteleviä juttuja yhteensä 69 kappaletta, 60 kuvan kera. Naisurheilusta kerrottiin samoissa lehdissä viidessä uutisessa yhdellä kuvalla.

Miesurheilun näkyvyyttä perustellaan usein sillä, että miesten urheilu kiinnostaa enemmän yleisöä ja urheilusivujen lukijoista suurin osa on miehiä. Lukijoiden selän taakse on kuitenkin turha piiloutua. Lehdet haluavat varmasti laajentaa lukijakuntaansa ja lajit saada uusia harrastajia. Näkyvyys tuo lajille kuin lajille enemmän harrastajia sekä katsojia. Miten kiinnostua ja innostua jostakin, josta ei tiedä juuri mitään?

Emme voi tuudittautua siihen uskomukseen, että lukijat eivät ole yhtä kiinnostuneita naisiin liittyvistä artikkeleista kuin miesurheilusta tai että naisista on vain vähemmän uutisoitavaa. Medialle annettava paine siitä, että yleisö haluaa nähdä ja kuulla naisten urheilusta, on tärkeää. Laadukkaalla urheilujournalismilla on velvollisuus antaa urheiluhullulle suomalaiskansalle uusia, aiemmin ehkä piilossa olleita tulokulmia naisurheiluun ja näin antaa oma panoksensa tässä hienossa osassa urheilumaailmaa. Naisten olympiamenestyksen luulisi viimeistään tukevan tätä suuntaa.

Julkisuus on tietenkin vain yksi osa kokonaisuutta, mutta merkittävä sellainen. Naiset ovat miehiä vähemmän esillä mediassa ja mainoksissa, saavat vähemmän yhteistyökumppaneita ja sponsoreita ja ovat harvemmin ammattiurheilijoita valmennusjärjestelmän ollessa heikompi. Tytöillä on poikia vähemmän esikuvia, heikommin viitoitettu polku huipulle ja jossain tapauksissa vähemmän kannustusta kotoa, koska huipputienestejä ei ole tarjolla huipullakaan.

Suomi toimii naisten huippu-urheilussa kärkimaana esimerkiksi joukkuevoimistelussa sekä muodostelmaluistelussa. Suomalaiset naiset menestyvät kansainvälisesti katsoen voimistelussa todella hyvin ja lajia harrastetaan ympäri vuoden. Kuitenkin lajina joukkuevoimistelu on edelleen monelle vieras ja Suomen saavutukset ovat jääneet kuulematta ja näkemättä. Harva on kuullut vaikka Minettien upeista saavutuksista: MM-kultaa, EM-kultaa ja World Cup -voittoja.

Tasa-arvon kannalta on olennaista, että kaikilla on tosiasiallisesti yhdenvertaiset mahdollisuudet harrastaa urheilua ja liikuntaa, saada asiantuntevaa valmennusta, osallistua kilpailuihin sekä saada yhtäläinen tunnustus kilpailusuorituksistaan. Tasa-arvon edistämistä tulee tehdä niin seuratasolla, lajiliitoissa, Olympiakomiteassa kuin mediassakin. Vain kaikkia sektoreita läpi leikkaavilla toimintatapojen muutoksilla voimme saada aikaan tasa-arvoisempaa urheilukulttuuria.

Lajien tasavertaisemman näkyvyyden lisäksi on tärkeää, että tyttöjen ja naisten sekä poikien ja miesten urheilu- ja liikuntaharrastuksia tuetaan tasapuolisesti. Paikallistasolla kunnissa on tärkeä kiinnittää huomiota paitsi liikuntapaikkarakentamiseen myös miesten ja naisten hallivuorojen jakautumiseen. Kun kyse on kunnan palvelujen jakamisesta kuntalaisille, ei kilpailu- ja pelitoiminta voi olla ainoa jakoperuste, vaan myös harrastustoimintaa ja liikuntakasvatustyötä on arvostettava. Lähtökohtana tulee olla vuorojen tasapuolinen jakautuminen harrastajamäärien ja sukupuolten kesken, ja siitä poikkeamat on erityisesti perusteltava.

Mikäli haluamme edistää tyttöjen ja naisten urheilua ja antaa yhtäläiset mahdollisuudet muuallakin kuin vain juhlapuheissa, näihin asioihin on puututtava oikeasti. Naisten näkyvyys urheilumaailmassa ei merkittävästi parane, ellei asiaan kiinnitetä huomiota systemaattisesti. Tarvitaan sekä tiedolla johtamista että asennemuutoksen läpivientiä.

Wilhelmiina Kukkamo
Kokoomuksen Naisten Liitto