Prosessin muuttaminen ei ole prosessin ohittamista
Poliittisessa päätöksenteossa huomio kiinnittyy helposti lopputulokseen. Mitä päätettiin? Oliko ratkaisu oikea?
Vähintään yhtä tärkeä kysymys on, miten päätökseen päädyttiin.
Hyvä päätöksentekoprosessi ei ole vain hallinnollinen menettely. Se määrittää, kuka käyttää valtaa, missä vaiheessa, millä tiedolla ja millaisin rajoituksin. Siksi päätöksentekoprosessi on myös rakenne, jonka kautta valtaa käytetään.
Valta ei itsessään ole ongelma. Olennaista on, miten se jakautuu, millaisin säännöin sitä käytetään ja miten käyttöä arvioidaan.
Prosesseja pitää voida muuttaa. Huonosti toimivaa tai tarpeettoman raskasta menettelyä ei tarvitse säilyttää vain siksi, että niin on aina tehty.
Mutta prosessin muuttaminen on eri asia kuin sen ohittaminen.
Jos jokin vaihe on tarpeeton, voidaan päättää, ettei sitä jatkossa tarvita vastaavissa tilanteissa. Säännön muuttaminen yleisesti ja etukäteen on instituution kehittämistä. Eri asia on sivuuttaa sovittu menettely silloin, kun se vaikeuttaa halutun lopputuloksen saavuttamista.
Tämä ero tuli näkyväksi kesällä STEA-avustuksia koskeneessa keskustelussa. Kiista ei koskenut vain avustusten sisältöä, vaan myös sitä, missä menettelyssä asiasta tuli päättää. Lopulta prosessia ja sitä ohjaavaa sääntelyä täsmennettiin. Tässä ei ole olennaista, mitä mieltä STEA-avustusten kohdentamisesta on. Olennaista on, että ongelma ratkaistiin muuttamalla sääntöjä, ei tekemällä poikkeuksesta uutta käytäntöä.
Prosessi voi tuntua hitaalta, jäykältä ja tarpeettomalta juuri silloin, kun päätöksentekijä on varma oikeasta lopputuloksesta. Mutta juuri silloin ennalta sovittua prosessia ehkä tarvitaan kaikkein eniten.
Demokraattisessa järjestelmässä hyvän prosessin tarkoitus ei ole tuottaa vallankäyttäjän toivomaa lopputulosta mahdollisimman tehokkaasti. Sen tarkoitus on rajata yksittäisen toimijan valtaa.
Siksi prosessit eivät ole päätöksenteon sivuseikka. Ne ovat osa sitä, miten valtaa käytetään oikein.
Kati Haapaniemi
FM, KTM
Lapua