Hyvinvointialueiden tulevaisuudesta

Viimeaikaisissa keskusteluissa hyvinvointialueiden tilasta on esitetty huolenaiheita, joissa on painotettu rahoitukseen liittyviä haasteita. Aluehallituksen puheenjohtaja Lasse Hautala ei 26.8.2024 julkaistussa kirjoituksessaan esitä konkreettisia ratkaisuja hyvinvointialueiden tilanteeseen. Yhteinen, kaikkien puolueiden allekirjoittama tavoite soteuudistuksessa oli kustannustason nousun hillintä. Soten rahoitusta lisätään joka vuosi noin 5–7 %, eli 1,5–2 miljardia euroa vuodessa. Lisääntyvästä, mutta riittämättömästä rahapotista ruikuttaminen, saati puolin ja toisin syyttely ei ole kuitenkaan ratkaisu tähän ongelmaan.

Kestävien ratkaisujen löytäminen on siis välttämätöntä. Vaikka hallitus keventää hyvinvointialueiden tehtäviä ja pyrkii hillitsemään kustannusten nousua, hyvinvointialueille kohdennetaan silti merkittäviä lisäresursseja vuosittain.

Noin 50 miljoonan euron vuosittainen alijäämä absoluuttisena lukuna on valtava, mutta säästötavoitteena suhteutettuna kokonaisbudjettiin se on noin 5 %. Kunnianhimoinen tavoite tämä on prosentteinakin ilmaistuna, mutta uskon, että se on mahdollista saavuttaa. Säästöjä hakiessa ei voida tuijottaa vain yksittäisiä lukuja tai yksittäistä riviä budjetissa, vaan on osattava nähdä laajoja kokonaisuuksia ja niiden vaikutuksia. Yhden kuluerän karsiminen aiheuttaa lisäkustannuksen toisaalla.

Tämä kuitenkin edellyttää, että koko organisaatio – yli 10 000 työntekijää – sitoutuu yhteisiin päämääriin. Työntekijät ovat tässä prosessissa avainasemassa ja heidän näkemyksiään tulisi kuunnella enemmän! Työntekijämme sitoutuvat säästötavoitteisiin ainoastaan silloin, kun he kokevat tulleensa kuulluksi ja tuntevat tekemänsä työn arvostuksen, merkityksellisyyden sekä vaikutusmahdollisuuden työhönsä. Osallisuus ja sitoutuminen johtaa hyvinvointialueellamme pito- ja vetovoiman lisääntymiseen, jolla on iso merkitys henkilöstöpulaan.

Meidän on tarkasteltava kriittisesti hyvinvointialueen prosesseja. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon ollessa ilman hallinnollisia raja-aitoja, potilaiden ja asiakkaiden palvelupolkujen on oltava selkeitä ja tarkoituksenmukaisia. On varmistettava, että päällekkäisiä toimintoja ei ole tai ne karsitaan. Mikään määrä resursseja tai rahaa ei riitä, jos niitä käytetään väärin. Tehokkuusajattelu on välttämätöntä nykyisen rahoitusmallin aikana sekä sosiaali- ja terveyspalveluissa että pelastustoimessa, kun enää lisälaskua ei voi lähettää kuntiin.

Hankintojen osalta on syytä kiinnittää erityistä huomiota niiden tarpeellisuuteen ja tarkastella kokonaisuutta perusteellisesti. Lainarahoitteinen investointilistamme on pitkä, joten on tärkeää keskittyä toiminnan kannalta olennaisiin hankkeisiin.

Kustannustietoisuuden lisäämiseen on panostettava, sillä oman tuotannon hinta on tiedettävä. Erilaisten hankkeiden määrää on arvioita kriittisesti ja on huolehdittava, ettei osaavaa resurssia kulu hankkeisiin, jotka eivät tuota todellista lisäarvoa.

On myönnettävä, että ”suuruuden ekonomia” ei ole vielä vakuuttanut allekirjoittanutta uudistuksessa, vaikka toivoa vielä löytyy. Hyvinvointialueen nykytilanne vaikuttaa siltä, ettei kokonaisuus ole täysin hallinnassa kellään.

Vaikka tilanne on haastava, uskon, että pystymme sopeutumaan muutoksiin. Yhteistyöllä ja sitoutumisella voimme varmistaa, että selviämme rahoituskapeikosta ja rakennamme hyvinvointialueestamme haluttavan työpaikan, joka on valtakunnallisessa vertailussa eri mittareilla; ei enempää eikä vähempää kuin paras!

Sami Keskinen

Etelä-Pohjanmaan aluehallituksen 1. varapuheenjohtaja

Kurikka