Mitä sotehenkilöstön veto – ja pitovoiman eteen pitäisi tehdä?

Kaikki hyvinvointialueet ovat kuluneen vuoden aikana tehneet säästösuunnitelmia, joihin kuuluu monella alueella toimipisteiden lakkauttamisia. Alueet tekevät näin säästöpaineiden takia, mutta rahan lisäksi keskeinen syy leikkausten tekemiselle on työvoimapula. Talouskurjuuden lisäksi henkilöstön riittävyys on hyvinvointialueiden kaikkein suurimpia huolenaiheita. Suomen väestö ikääntyy kovaa vauhtia. Se tarkoittaa lisääntyvää palvelutarvetta, mutta myös sitä, että myös sote-työntekijöitä eläköityy paljon. Kevan ennusteen mukaan keskimäärin 32 prosenttia eli joka kolmas Suomen hyvinvointialueiden työntekijöistä eläköityy vuoteen 2033 mennessä. Kevan analyysin mukaan sotehenkilöstöstä eniten eläköityviä ammattiryhmiä ovat yleissihteerit (50 prosenttia) , välinehuoltajat ( 48 %), johdon sihteerit ja osastonsihteerit (47 %), sairaala- ja laitosapulaiset (44 %) ja ylilääkärit (43 %). Määrällisesti eniten eläkkeelle jää kuitenkin lähi- ja sairaanhoitajia. Tämä on valtava huolen aihe, koska hoitajia tarvitaan hoitamaan ikääntyvää väestöämme. Samaan aikaan työikäisiä on vähemmän ja sotealan vetovoima on heikentynyt. Sotealan rajoittava resurssi ei olekaan raha vaan ammattilaiset. Seinät, koneet, lääkevarastot tai leikkausrobotit eivät tuota palveluita vaan osaavat ammattilaiset.

Jotta selviämme tulevasta, palveluiden tuotantotapoja on rohkeasti uudistettava. Vähemmällä henkilöstöllä on tuotettava enemmän palveluita. Digitalisaatio voi vastata ongelmiin, mutta myös ammattilaiset itse on otettava mukaan ja osallistettava muutokseen. Sotealalle on siirretty tehtäviä vuosikymmenten ajan, toisaalta byrokratia ja kirjaaminen ovat räjähdysmäisesti lisääntyneet, ilman että juuri mitään lopetetaan, vähennetään tai siirretään pois. Alalle on kerrostunut erilaisia töitä, jolle on ollut tarkoitus joskus, muttei enää. Digitalisaatiota ei saa tulla vaan kaiken muun päälle, vaan uudistuksien pitää olla reippaampia.

Mitä muuta henkilöstön veto – ja pitovoiman eteen pitäisi tehdä? Kun sote-henkilöstö kokee, että he voivat vaikuttaa heidän työtään koskevissa päätöksissä, se lisää halua pysyä työnantajan palveluksessa. Nuoret työntekijät nostavat tärkeämmiksi asioiksi mm. mielekkään työyhteisön, eettisen johtamisen ja mahdollisuudet itsensä kehittämiseen (Mellanen & Mellanen 2020). Tärkeitä pitovoiman tekijöitä on myös työntekijöiden mahdollisuudet urakehitykseen sekä oman osaamisen kehittämiseen. Jotta alan yleinen arvostus säilyy ja kasvaa, on panostettava myös sote-alan ammattilaisten omaan kokemukseen työnsä merkityksestä. Pitovoimaan vaikuttavat positiivisesti vaikutusmahdollisuudet omaan työhön ja työntekijöiden osallistaminen. Tulevaisuuden kannalta ongelmallista on, että osaamiseen panostaminen ei ammattilaiselle kannata. Eniten maksetaan niukkuuden paikkaamisesta. Kokemattomimpia kierrätetään kalliilla hinnalla paikkaamaan systeemin ongelmia. Tästä esimerkkinä voi mainita perusterveydenhuollon ostopalvelutyövoima. Vuokratyöntekijät vaihtuvat, eikä jatkuvuutta saada kuntoon. Myös kehittämistyö jää tekemättä. Panostukset pitäisi laittaa hoidon jatkuvuuteen, laadun ja vaikuttavuuden jatkuvaan kehittämiseen, osaamisen parantamiseen kouluttautumismahdollisuuksia tukemalla, sekä innostavan työyhteisön vaalimiseen. Henkilöstön sitouttaminen on avainsana.

Hallitusohjelma toteuttaa alan veto- ja pitovoimaa tukevia toimia. Kehitetään urapolkumalleja ja mahdollistetaan ammatillinen kehittyminen sekä parannetaan mahdollisuuksia yrittäjyyteen. Tuetaan hyvää johtamista ja selkeitä toimintamalleja, joihin työntekijöillä on mahdollisuus vaikuttaa, kuten työvuorosuunnittelua. Kannustetaan hyvinvointialueita tekemään toimia työhyvinvoinnin edistämiseksi ja sairauspoissaolojen vähentämiseksi sekä ehkäistään työurien ennenaikaista katkeamista työelämän joustoilla. Selvitetään hoitotyössä toimivien kokemaa eettistä kuormitusta. Hyvän johtamisen laadun päivitetään valtakunnallisesti huomioimaan henkilöstön työhyvinvointi.

Omasta kokemuksestani voin todeta, että ihmisten kohtaaminen ja auttaminen tuovat työhön sellaisen merkityksellisyyden ja palkitsevuuden tunteen, jota kaikesta huolimatta en pois vaihtaisi.

Elina Kärnä

Infektioylilääkäri, aluevaltuutettu, aluehallituksen jäsen