Nuorten pahoinvointi horjuttaa yhteiskuntamme turvallisuutta
Nuorisoväkivallan lisääntymisestä ympäri Suomea on uutisoitu jo pitkään, samoin nuorten keskuudessa ilmenevän, toisiin nuoriin kohdistuvan kiusaamisen ja väkivallan lisääntymisestä.
Nämä vakavat ja koko maan turvallisuutta heikentävät ilmiöt on kitkettävä pois ennen kuin on liian myöhäistä. Kysymys on paitsi inhimillisestä kärsimyksestä ja turvallisuudesta, myös valtavista kustannuksista.
Ratkaisuja yhteiskunnan ja viranomaisten toteutettavaksi on haettu ulkomaita myöten, ja Suomessa on esitetty monia keinoja – mutta onko meiltä unohtunut muutama keskeinen perusasia?
Suomen vahvuus on kokonaisturvallisuus, jonka perustana ovat yhteiskunnalle määritellyt elintärkeät toiminnat: johtaminen, kansainvälinen yhteistyö, puolustuskyky, sisäinen turvallisuus, huoltovarmuus, väestön toimintakyvyn ylläpitäminen ja henkinen kriisinkestävyys.
Kaksi jälkimmäistä ovat sekä arjen turvallisuuden että yhteiskuntamme vakauden perusta. Niiden puuttuessa Nato-jäsenyys ja Naton komentorakenteiden pohtiminen ovat toissijaisia turvallisuuden tekijöitä.
Arviolta 20 prosenttia nuorista kärsii mielenterveysongelmista, osa nuorista neuropsykiatrisista oireista ja noin 20 prosenttia eriasteisista oppimisen ongelmista, joita osa on seurausta edellä mainituista.
15 prosenttia nuorista ei saavuta ammatillista tutkintoa. Tuoreen tutkimuksen mukaan 33 prosenttia nuorista kokee, että tuleva työelämä on heille liian raskasta.
Väestön toimintakyvyn ylläpitämiseksi tarvitaan kansanterveystyön ryhtiliike. Meistä jokainen voi tehdä jotakin. On myös huolehdittava keskeistä peruspalveluista, kuten koulutuspalveluista ja sosiaali- ja terveyspalveluista. Valitettavasti tällä hetkellä moni nuori joutuu sote-palveluissa odottamaan avun saantia jopa vuoden.
Henkisen kriisinkestävyyden vahvistamiseksi lapsuuden ja nuoruuden turvaverkoista on huolehdittava. Lapsi ja nuori eivät saa jäädä yksin. Siinäkin meillä vanhemmilla on päävastuu, emmekä voi sitä kouluille tai viranomaisille ulkoistaa. Vain hyvinvoivista lapsista kasvaa hyvinvoivia aikuisia.
Vakavaan kouluväkivaltaan tarvitsemme nopeita toimia. Vähintään yhtä tärkeää on huomion kiinnittäminen ongelmien ennaltaehkäisyyn. Varhainen puuttuminen ja tuki ovat avaimia syrjäytymisen, pahoinvoinnin kasaantumisen ja nuorisorikollisuuden torjunnassa. Tämä korostaa muun muassa poliisin toimintaedellytyksien varmistamista, mutta myös erilaisten kansalaisjärjestöjen aktiivisempaa mukaan ottamista.
Kriisinsietokykyä vahvistavat myös demokraattiset osallistumismahdollisuudet, sillä tunne yhteenkuuluvuudesta ja vaikuttamisen mahdollisuuksista yhteiskuntamme asioihin vahvistaa turvallisuuden tunnetta. Tarvitaan myös riittävät tiedot ja taidot toimia turvallisesti sekä vastuullisesti verkkomaailmassa, jossa nuoret ovat koko ajan enemmän.
Paula Risikko, kansanedustaja, Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen valtuuston puheenjohtaja
Jarno Limnell, kansanedustaja, Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen valtuuston puheenjohtaja