Tarkkana vaalien alla
Oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläinen pitää todennäköisenä, että huhtikuun eduskuntavaaleja yritetään häiritä esimerkiksi kyberhyökkäyksillä (HS 8.2.2023).
Ruotsin vaaliviranomaisia häirittiin viime syksyn valtiopäivävaaleissa palvelunestohyökkäyksillä. Vaalitulosta se ei vaarantanut, mutta tiedotusvälineille tarkoitettu tulosten päivitys hidastui.
Palvelunestohyökkäysten lisäksi yksi todennäköinen häirintäkeino on informaatiovaikuttaminen. Tämä tarkoittaa sitä, että yksittäinen henkilö, ryhmittymä tai vieras valtio yrittää väärää tietoa syöttämällä vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin ja herättää kansalaisten keskuudessa eripuraa.
On yleisesti tiedossa, että naapurivaltiomme Venäjä on panostanut tämän lajin kehittämiseen paljon voimavaroja.
Suomessa journalismi on ammatillisesti ja eettisesti niin hyvällä tasolla, että perinteisten tiedotusvälineiden käyttäminen väärän tiedon levittämiseen on epätodennäköistä.
Sosiaalisen median ja vastaavien muiden uudempien ilmiöiden osalta vastuu jääkin sitten enimmäkseen tiedon vastaanottajalle.
Medialukutaito onkin nykyään lähes yhtä tärkeä kuin varsinainen lukutaito. Kaikkea netissä näkyvää ei kannata suin päin uskoa.
Tällaista vaikuttamispyrkimystä on kuitenkin havaittu aika usein. Joku haluaa sekoittaa asioita ihan tarkoituksella ja osa on sitten hyväuskoisia henkilöitä, jotka levittävät ensin mainitun tahon aloittamaa tarkoituksellista sumutusta.
Tästä väärän tiedon levittäjästä käytetään usein myös nimitystä hyödyllinen idiootti. Käsite tavataan liittää V.I. Leniniin, mutta itse en tätä voi todeksi väittää. Sen verran heikosti on tullut noita Lenin juttuja luettua.
Vaaleihin voidaan yrittää vaikuttaa monella muullakin tavalla kuin vakiintuneella poliittisella keskustelulla tai vaalimainonnalla.
On mielenkiintoista nähdä, miten erilaiset mielenilmaisut tulevat näkymään tulevissa kampanjoissa.
Kuokkavieraat ja elokapina näyttävät saaneen viime viikonloppuna uuden seuraajan. Vihreän ja keskustalaisen ehdokkaan vaalitilaisuuksiin oli ilmestynyt valkoisiin haalareihin ja naamareihin pukeutunut ryhmä, jolla oli ollut mukanaan Nato-vastaisiksi tulkittuja kylttejä.
Näitä valkohaalareita ei ilmeisesti ollut koettu kovin häiritsevinä.
Ihmetystä herättää se, että jos joku uskoo asiaansa ja haluaa oikeasti vaikuttaa muihinkin, niin miksei sitä voi tehdä omalla naamalla ja nimellä? Miksi pitää olla naamari?
Lopuksi rehellisyyden nimissä on todettava, että kyllä medialukutaidon lisäksi pitäisi olla myös politiikan lukutaitoa. Me politiikassa pidempään toimineet osaamme nähdä erilaisten politiikan sloganeiden ja heittojen läpi, mutta harjaantumaton harrastaja saattaa hämmentyä.
Näin taisi käydä esimerkiksi torstai-illan ajankohtaisohjelman katsojalle.
Siellä sekä sosialidemokraattien että vasemmistoliiton edustajat kuin yhdestä suusta syyttivät kokoomusta liiallisesta valtion menojen leikkaamisesta finanssikriisin 2008 jälkeen.
Reaalimaailmassa elävät muistavat kyllä, että valtion menojen hillitseminen oli aivan pakko tehdä. Ihan yhtä pakko se on myös tämän vasemmistohallituksen jäljiltä tehdä kahden seuraavan vaalikauden aikana.
”Leikkauslista” tuntuu olevan hallituspuolueiden pelottelumantran ydin.
Kokoomuksen keino on kylläkin ihmisten kannustaminen ja menojen holtittoman lisäämisen sijasta asioiden tärkeysjärjestykseen laittaminen ja velkaantumisen lopettaminen.
Paula Risikko
Kokoomuksen kansanedustaja Seinäjoelta